| <> page <Viimeinen Atlantis> album page |
EloonjaanytJossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava,jossakin vaiheessa on lasku maksettava, jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotin, nyt jÆÆtyisin hengiltÆ pois kyydistÆ, jos hyppÆisin Kerosiini palaa, horisontin yllÆ aurinki - se laskee, kauniimpana kuin koskaan Pakkolaskun, tulen, paineen lÆpi viestinÆ on lyhyesti: ei ole eloonjÆÆneitÆ Musta laatikko, tÆstÆ selvinnyt ei ihminen Katkaisen pian virran, sÆÆstÆn voimavarani En osaa uida, silti yrittÆÆ voin kaikkeni Taistellen pinnan yllÆ, haukkoen happea, suolavettÆ, myrkkyjÆ, huutaen apua Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehkÆ oppineet lentÆmÆÆn omin siivin, emme kontrollia hakien olisi eksyneet reitiltÆ luonnonlakien, vaan nÆhneet yli rajojen, yli ohjainten Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta (Hulluuden me hallitsimme) Mutta korkealta nÆin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri (Muureja me rakensimme) æÆntÆkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta (Lopussa me hÆvisimme) Evoluutio jÆÆ, vain ihminen hÆviÆÆ, ei meitÆ ollut syytÆ sÆilyttÆÆ SÆilyy kaaos kontrollissa Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonjÆÆneiden, toivon rippeiden matkaa on taitettu liiankin kauan NÆen kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydistÆ kaiken turhan painon pois Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi Nojaan pehmeÆÆn istuimeen, tallennan tarinani Ja kun meri kutsuu, minÆ kuuntelen |